Translitterointi ja transkriptio

Työkalu

Suomi-venäjä transkriptio

Translitterointi ISO9

Translitterointi SFS4900

GOST-B

ALA-LC

BGN/PCGN

Translitterointi vai transkriptio?

Tekstissä esiintyvät henkilönimet ja paikkanimet useimmiten translitteroidaan tai transkriboidaan kääntämisen sijaan. Translitteroinnin ensisijaisena tavoitteena on nimen kirjoitusasun säilyttäminen, kun taas transkriptio pyrkii heijastamaan nimen alkuperäistä ääniasua (3).

Tarkasteltaessa nykyaikaisissa julkaisuissa esiintyvät erisnimet huomataan, että kääntäessä venäjästä suomeksi on muodostunut käytännöksi translitteroida ja kääntäessä suomesta venäjäksi transkriboida. Tällöin sovelletaan erilaisia standardeja ja suosituksia, joista tärkeimmät ovat kansallinen SFS 4900 standardi, kansainvälinen ISO 9 standardi ja Kotimaisten kielten keskuksen suositukset.

SFS4900 – Suomalainen translitterointi

SFS4900 on Suomen Standardisoimisliiton määrittämä standardi kyrillisten tekstien translitterointiin suomenkieliseen kirjainasuun (1,2). Kansallista standardia sovelletaan erityisesti siirtäessä suomenkieliseen tekstiin venäjänkieliset erisnimet, joille ei ole entuudestaan vakiintunutta suomenkielistä kirjoitusasua (3).

«Translitterointi SFS4900» on ohjelma venäjänkielisten paikannimien ja henkilönimien translitterointiin suomenkieliseen kirjainasuun. Ohjelma noudattaa SFS4900 standardia.

ISO 9 – Kansainvälinen translitterointi

ISO 9 on kansainvälinen standardi kyrillisten tekstien translitterointiin latinalaiseen kirjainasuun (4,5). YK:n suosituksen mukaan ISO 9:ää tulisi soveltaa mm. siirrettäessä venäjänkielisiä nimiä kansainvälisiin julkaisuihin (3).

«Translitterointi ISO9» on ohjelma venäjänkielisten paikannimien ja henkilönimien translitterointiin kansainvälisessä viestinnässä. Ohjelma noudattaa ISO 9:1995 standardia.

Suomi-venäjä transkriptio

Siirrettäessä suomalaisia nimiä venäjänkieliseen kirjoitusasuun käytetään transkriptiota. Toisin kuin translitterointi transkriptio pyrkii ensisijaisesti heijastamaan lähdekielen ääniasua (3). Sekä Suomen että Venäjän kielilaitokset ovat kehittäneet useita suosituksia sovellettavista transkriptiosäännöistä (6,7,8). Käytännössä suurin osa nykyaikaisista julkaisuista soveltaa Kotimaisten kielten keskuksen (lyhyesti Kotus) suomen kielen lautakunnan vahvistamaa transkriptiotaulukkoa, joka julkaistiin laitoksen kielenhuollon tiedotuslehdessä (Kielikello № 10).

«Suomi-venäjä transkriptio» on täysin automatisoitu ohjelma suomalaisten nimien transkribointiin venäjänkieliseen kirjainasuun. Ohjelma noudattaa Kotus suosituksia siinä muodossa, kuin ne on esitetty Kielikello -lehdessä (katso 9).

GOST 7.79 B

GOST 7.79 on Venäjän kansallinen standardi slaavilaisten kielten translitterointiin latinalaiseen kirjainasuun. Standardi sisältää kaksi translitterointitaulukkoa: A ja B. Taulukko A on venäjän nykyaakkoston suhteen identtinen ISO 9:1995 standardin kanssa. Taulu B korvaa ISO 9 standardin käyttämät diakriittiset merkit kirjainyhdistelmillä, joten se myös poikkea ISO 9 standardista kirjainten Ж, Х, Ц, Ч, Ш, Щ, Ю, Я kohdalla (10).

ALA-LC

ALA-LC on Yhdysvaltain kirjastoyhdistyksen (American Library Association, ALA) ja kongressin kirjaston (Library of Congress, LC) ohjeistus ei latinalaisten kielten translitterointiin latinalaiseen kirjainasuun (11,12).

BGN/PCGN (British Standard)

U.S. Board on Geographic Names (BGN) ja Permanent Committee on Geographic Names for British Official use (PCGN) ovat määritelleet järjestelmän, jota sovelletaan laajasti englannin­kieli­sis­sä yhteyksissä maantieteellisiin nimiin (13,14).

 

Lähteet:

  1. Kyrillisten kirjainten translitterointi. Slaavilaiset kielet. Standardi SFS 4900. Suomen Standardisoimisliitto SFS 1998-08-17.
  2. fi.wikipedia.org/wiki/ISO_9#SFS_4900
  3. fi.wikipedia.org/wiki/Transkriptio_(kielitiede)
  4. www.iso.org
  5. fi.wikipedia.org/wiki/ISO_9
  6. Kahla M. (toim.). Suomalaisten henkilönimien kyrillinen siirrekirjainnusopas. Kotimaisten Kielten Tutkimuskeskuksen julkaisuja 53. Valtion painatuskeskus, Helsinki. 1988. ISSN 0355-5437. ISBN 951-861-103-3
  7. Ермолович Д.И. Имена собственные на стыке языков и культур (с. 177-180). 2001. ISBN 5-93439-046-5
  8. Kielikello № 10 (с. 3-7). Suomalaisten nimien kirjainasu venäjänkielisessä tekstissä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Valtion painatuskeskus.
  9. Kielikello № 10 transkriptiotaulukko Wikipedian sivuilla
  10. http://en.wikipedia.org/wiki/ISO_9
  11. http://en.wikipedia.org/wiki/ALA-LC_romanization
  12. Translitterointiohjeet The Library of Congress sivuilla
  13. http://en.wikipedia.org/wiki/BGN/PCGN_romanization_of_Russian
  14. Translitterointiohjeet NGA sivuilla